Ruusuja ja lumpeenkukkia - vuosikymmenten käsityöopiskelua

Järvenpään opiston 70-vuotisen historian muistelun merkeissä olen päässyt tapaamaan sekä entisiä että nykyisiä opettajia ja oppilaita. Karjalan Käkisalmesta kotoisin oleva kahdeksankymppinen Aila Jaala on opiskellut kädentaitoja Järvenpään opistossa 1970-luvulta asti, ja ehtinyt monien harrastusvuosiensa aikana luomaan lukemattoman määrän toinen toistaan hienompia töitä. Haastattelin Jaalaa hänen kodissaan, joka oli täynnä hänen tekemiään kauniita esineitä.

Seitsemänkymmentäluvulla Jaala perheineen muutti Järvenpäähän Kajaanista, ja ryhtyi opiskelemaan Järvenpään opistossa. Hän oli ompelija ammatiltaan, mutta halusi oppia kuosittelemaan, ja kysyikin tähän neuvoa käsityöopettaja Marjukalta. Marjukka sitten neuvoikin, ja kävi ilmi että hän olikin harrastanut kuosittelua koko ajan, ei vain tiennyt tekemänsä kaavojen muuttamisen nimeä. Siitä alkoi vuosikymmeniä kestänyt taival Järvenpään opiston opissa.

Suurin osa käsitöistä tehtiin pitkäaikaisen opettajan Marjukka Ojasen johdolla. Tunneilla sai tehdä melkein mitä vain, kunhan hankki materiaalit itse, ja opettajan avulla mietittiin kuinka homma oikein hoituu. Jaalan käsissä syntyivät niin nahkavaattet kuin tilkkutyöt, posliininmaalaukset kuin kauniit posliininuketkin, vesivärityöt ja savityöt. Savitöistä hän ei välittänyt, mutta nahkatöitä varten hän tuli hankkineeksi jopa oman teollisuusompelukoneen, aviomiehen epäilyksistä huolimatta. Perheen lapset ulkoilivat nahkaisissa kurahaalareissa, jotka oli tehty vanhoja nahkatakkeja hyötykäyttäen. Jaala esitteli minulle lukuisia ihania posliininukkeja, joilla oli huolellisesti käsin maalatut kasvonpiirteet ja kauniit vaatteet. Yksi niistä oli valettu alusta alkaen itse posliinista.

Ylemmässä kuvassa näkyvä ruusuinen nuken astiasto sisältää 138 pientä käsin maalattua ruusua. Kun Jaalalta kysyttiin, kenelle hän aikoo astiaston antaa, hän vastasi ettei kenellekään, koska sen maalaamisessa oli niin hirmuinen homma! 

Käsityökurssien tuotoksia esiteltiin vuosittain kevätnäyttelyissä. Esimerkiksi kauniit karjalaisien kirkkojen yksityiskohtia esittävät posliinimunat kultaisine yksityiskohtineen ovat olleet esillä monissa näyttelyissä.

Posliinimunat esittävät karjalaisten kirkkojen yksityiskohtia

Mukavana mieleen opiston tunneilta ovat jääneet oppilasporukan keskeiset kahvihetket, joissa kaikki pääsivät kerääntymään yhden pöydän ääreen ja juttelemaan niin käsityöasioista kuin muistakin elämän asioista. Kursseilla niin nuoret kuin iäkkäätkin naiset pääsivät kohtaamaan toisensa, ja mukava oppilasporukka sekä hyvät opettajat innostivat käymään kursseilla vuosikymmenistä toiseen. Jaalan mukaan pitkäaikainen käsityönopettaja Marjukka Ojanen oli niin hyvä opettaja, että hänenlaistaan ei toista vastaan tule! Opistosta on jäänyt ystäviä, joita tavataan edelleen porukalla, vuorotellen kunkin kotona.

Nykypäivänä Jaala on jo ompelunsa ommellut, ja puuhastelee sen sijaan palapelien parissa. Viimeisen käsityönsä opistossa hän teki 2000-luvun puolella, ja se on kaunis posliinille maalattu taulu lumpeenkukista ja vesipisaroista.

PS. Marjukka Ojasen haastattelusta kirjoitettu blogi löytyy tästä linkistä! 

- Harjoittelija Veera

Lumpeenkukkataulu on Ailan viimeinen työ

Posliininukke on tehty itse posliiniosia myöten