Jooganopettajana ja opiskelijana Järvenpään Opistossa vuosien saatossa

Joogataipaleeni alkoi vuonna 1974 Järvenpään työväenopiston joogaryhmän oppilaana. Silloinen ohjaaja pyysi minua ensin sijaiseksi muutamaksi kerraksi, minkä jälkeen vielä ryhmien ohjaajaksi. Järvenpään työväenopisto olisi jo silloin lähettänyt minut joogan ohjaajakoulutukseen Suomen joogaopistolle, mutta se ei sopinut elämäntilanteeseeni. Pari vuotta ehdin sitten toimia joogan ohjaajana, kunnes tuli perheen aika. Kevääseen -78 saakka ohjasin kahta ryhmää, hathajoogan alkeet ja jatko, kunnes jäin äitiyslomalle.

Seurasi usean vuoden tauko ohjauksessa ja oma harjoituskin jäi vähäiseksi ruuhkavuosina. Raskauksien jälkeen selkänikin petti. Omat iho- ja suolisto-oireiset ruokayliherkkyydet alkoivat selvitä 90-luvun alussa. Kotitalousopettajan (JKOO-74) työ ravitsemusneuvonnassa sai uutta puhtia pätevöitymään ravitsemusterapeutiksi Kuopion yliopistoon. Sitä ennen aloitin jooganohjaajan koulutuksen Suomen joogaopistolla Saarijärvellä, kun työpaikalle Hyksiin kaivattiin joogan ohjaajaa henkilökunnalle. Joogan opiskelut sain järjesteltyä lomaviikoilleni ja yliopisto-opintoihin pääsin vuorotteluvapaan ja aikuisopintotuen turvin, kesät olin töissä. Silloin kun motivaatio on kohdallaan, niin kaikki järjestyy.

Jooganohjaajaksi valmistuin -96, terveystieteiden maisteriksi ja ravitsemusterapeutiksi alkuvuodesta 2004 ja jooganopettajaksi keväällä 2009. Yliopisto-opintoihin kuului myös paljon ihmisen fysiologiaa ja anatomiaa ja valinnaisena otin fysiologian approbaturkurssin vaihtoehtohoitojen ja -lääkinnän kannalta, mm yksi töistäni käsitteli joogaa terveyden kannalta. Tärkein käännekohta ravitsemustieteen opiskeluun oli Järvenpään työväenopiston järjestämä ravitsemustieteen approbaturkurssi avoimessa yliopistossa vuosina 98-99 Kuopion yliopiston (nykyinen Itä-Suomen yliopisto) vaatimusten mukaan. Kävin myös osan vaadittavista kieliopinnoista avoimessa yliopistossa Järvenpäässä.

Ohjasin joogaa Hyksin ja Keudan henkilökunnalle, kuntosalilla Pasilassa, Kalliolan  kansalaisopiston Setlementti Louhelassa ennen kuin Järvenpään opistolle kaivattiin ohjaajaa hathajoogaan ja käynnistämään äijäjoogaa keväällä 2009. Muutaman vuoden olen ohjannut joogaa myös eläkeliitossa.

Kaikki opintoni ja työkokemukseni tukevat toisiaan. Jo ravitsemusterapiatöissä (Naistenklinikalla) ollessani neuvoin tarvittaessa asiakkaalle myös mm selkää vahvistavia liikkeitä. Sittemmin Järvenpään opiston jooganohjaukseen tulivat mukaan myös raskausjooga ja ravitsemusyhdistelmä sekä painonhallintajoogaryhmä. Lasten satujoogassa suunnitelmat usein keikahtavat ”mukkelis makkelis”. Selkää mobilisoivan joogan sain ohjattavakseni tänä keväänä, missä voin hyvin hyödyntää kokemustani joogasta selän hoidossa. Olen täydentänyt joogakoulutustani mm raskausjooga- ja selkä/niska kursseilla. Olen aina ohjannut joogaa terveyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta ilman sen kummempaa mystiikkaa.

Jooga on maailmanlaajuisesti muuttunut radikaalisti, siitä on tullut trendi, ilmiö, bisnestä. Vaatetus joogaa aloittaessani oli peittävää, nyt varsin paljastavaa ja joogasta on tullut ulkonäkökeskeistä. Vaikka perinteisen joogan juuret ovat Intiassa, sielläkin se on osittain muuttunut kaupalliseksi.

Uusia joogasuuntauksia on tullut paljon, hyviä ja huonoja. On jopa ilmaantunut vaarallisia guruja, jotka ovat hyväksikäyttäneet ohjattaviaan seksuaalisesti tai uskomuksien varjolla. Ei ihme, jos jooga vielä arveluttaa joitakin ihmisiä. Joogaajan kannattaakin tarkistaa opettajan tausta ja koulutus. On kansainvälistä hyvää jooganopettajakoulutusta, mikä yleensä tapahtuu useamman vuoden kuluessa ja on rekisteröityä. Mm Suomen joogaliitto pitää rekisteriä kouluttamistaan joogan opettajista (jooganopettaja SJL) ja koulutus on Euroopan joogaunionin mukaista (www.joogaliitto.fi).

Ohjaamani jooga perustuu perinteiseen hathajoogaan. Harjoitus koostuu joogaliikkeistä (asanoista), mitkä tehdään hengitystä myötäillen. Harjoitus etenee alkuvirittäytymisestä muutamien liikkeiden kautta loppurentoutukseen ja mielen hiljentymiseen. Koko harjoitus etenee asteittain liikkeestä toiseen, edellisen liikkeen valmistaessa seuraavaan, itse liike etenee myös asteittain ja liikkeellä on aina vastaliike. Jokainen tekee liikkeet omista lähtökohdistaan, eikä niihin saa vääntäytyä väkisin.

Useat samat joogaajat ovat seuranneet vuosia ryhmissäni, mutta aina tulee myös uusia mukaan. Aiemmin opiskelijat saivat ilmoittautua koko lukuvuodeksi, nyt ilmoittaudutaan lukukausittain. Se on tuonut opettajalle haasteita, on pitänyt tiivistää opetussuunnitelmaa. Koulujen ja hallien salit ovat myös usein kylmiä ja vetoisia,  mikä myös asettaa rajoituksia mm loppurentoutukseen. Haave kunnon joogasalista elää toiveissa. Toisaalta ”kunnon joogia” ei pitäisi ympäristön häiritä.

Itse kaipaan iän myötä entistä vahvempaa harjoitusta. Nyt kannustetaan muutenkin ihmisiä seisomaan, vahvistamaan jalkoja ja ylläpitämään tasapainoa, siksi olenkin lisännyt harjoituksiin enemmän seisten tehtäviä liikkeitä sekä nykyinen ”kännykkäkansa” tarvitsee rintakehää avaavia harjoituksia.

Noin pari vuotta sitten sain vakavan bakteeritulehduksen (ihostani), mikä teki mm terveen sydämeni läppään reiän, mikä jouduttiin paikkaamaan avosydänleikkauksessa. Muutamassa kuukaudessa fyysinen kuntoni romahti alas, mutta sitkeällä harjoittamisella olen palautunut erinomaiseen kuntoon. ”Ympyrä kiertää kehää”, minusta piti alun perin tulla liikunnan opettaja (kympin voimistelija), mutta hikijumppa ärsytti atooppista ihoani, kun taas jooga ja terveellinen ravitsemus rauhoittaa sitä.

Nöyrä kiitos siitä, että saan olla mukana Järvenpään Opiston toiminnassa.

Suomi 100, Järvenpään Opisto 70 ja Suomen Joogaliitto 50 vuotta tänä vuonna. Onnea!

Riitta Kivelä, TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti, KtaO, jooganopettaja SJL