Neljä vuosikymmentä Järvenpään opistossa

Tekstiilitöitä opistossa 1996

Haastattelemme opiston 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi pitkäaikaisia opettajia ja oppilaita, keräten pieniä kurkistuksia opiston monivaiheiseen historiaan ja niiden ihmisten muistoihin jotka siellä ovat työskennelleet ja opiskelleet. Tapasin muistelun merkeissä Marjukka Ojasen, joka työskenteli opiston opettajana vuosina 1970-2013. 

Ojanen valmistui käsityönopettajaksi vuonna 1970. Häntä kiinnosti erityisesti aikuisopetus, joten hän pyrki ja pääsi opettajaksi silloiseen Tuusulan kansalaisopistoon sekä Mäntsälän kansalaisopistoon. Alkuvuosina työnkuvaan kuului pääosin pukuompelua, uusien vaatteiden tekemistä sekä vanhojen korjaamista. Esimerkiksi neulomista opetettiin joissakin opistoissa, mutta siihen aikaan uusien vaatteiden ompelemiselle itse oli enemmän tarvetta kuin nykypäivänä. Tekstiilityön lisäksi opistossa opetettiin esimerkiksi kodinhoitoa, kotitaloutta ja konekirjoitusta. Opiskelijoista valtaosa oli naisia, niin maatalon emäntiä kuin tehdastyöväkeä, virkaihmisiä ja hoitoalan ihmisiäkin. Etenkin varhaisina vuosikymmeninä opisto-opiskelulla on ollut suuri merkitys naisten elämässä, sillä kursseilla käyminen tarjosi uusia kokemuksia, ajatuksia ja voimia hellan ja kotiympyröiden ääreen.

Vuosien varrella Ojanen on myös suunnitellut paljon muita aineita, kuten teknistä työtä, vesiliikennettä (kuten navigointia ennen digitaalisia GPS-laitteita), liikuntaa sekä tietotekniikkaa. Ensimmäiset ATK-laitteistot saapuivat opistoon 1980-luvulla, ja Ojanen kertoikin esimerkiksi nykyisen kaupunginjohtajan istuneen hänen vieressään opiston ATK-kurssilla aikoinaan!

Ojanen kertoo opettajan työn olleen erittäin antoisaa sen vuoksi, että pienessä työporukassa kaikki ovat päässeet hyödyntämään monipuolisesti erilaisia osaamisalueita ja vahvuuksiaan. Ilmapiiri työssä on ollut aina lämminhenkinen ja avulias, mikä on omalta osaltaan kannustanut yli 40-vuotiseen työuraan Järvenpään opistossa. Oppilaiden suuressa joukossa on päässyt auttamaan ja ohjaamaan ihmisiä sekä tapaamaan koko elämän kirjoa ja jakamaan niin oppilaiden ongelmia kuin onnistumisiakin. Tuntien jälkeen saatettiin jäädä pitkäksikin aikaa juttelemaan kuulumisia oppilaiden kanssa, ja myös työuran päättymisen jälkeen opettaja ja joukko entisiä oppilaita kokoontuvat kuukausittain kahvittelemaan kuulumisten vaihdon merkeissä.

Kysyin Marjukalta myös hänen ajatuksiaan kansalaisopistojen kehittämisestä tulevaisuudessa. Suurimpina haasteina hän pitää rahoitusta ja päättäjien suostuttelemista kansalaisopistojen puolelle. Jos päättäjät osallistuisivat opiston kursseille, he varmasti ymmärtäisivät vapaan sivistystyön merkityksen kuntalaisille. Opiston kursseilla on yhä enemmän tietokoneistuvassa maailmassa tärkeä merkitys, sillä ihmiset tarvitsevat paikkoja, joissa he voivat kohdata kasvotusten ja oppia kädentaitoja. Tulevaisuudessa hän uskoo opistojen suuntautuvan yhä enemmän terveyteen ja hyvinvointiin sekä ruokakulttuuriin. Kuntoilu- ja terveysbuumi on huipussaan, ja kauppojen hyllyt pursuavat uudenlaisia elintarvikkeita joita ei ennen vanhaan tunnetukaan.

Siirryttyään eläkkeelle Ojanen on jatkanut opistossa oloaan opiskelemalla itse esimerkiksi englantia. Opiskelijan osaan siirtyminen on antanut arvokasta ymmärrystä siihen, mitä opiskelijat opetuksesta tarvitsevat ja mitä eivät. Hän on sanonut lähtevänsä opistosta sitten kun se ei enää tunnu omalta, mutta hyvä ilmapiiri ja kivat ihmiset ovat saaneet pysymään mukana kaikki nämä vuodet!

- Harjoittelija Veera

Järvenpään opisto täyttää 70 vuotta vuonna 2017. Jaamme blogissa, Facebookissa ja Instagramissa  kurkistuksia opiston pitkään historiaan.