Jatkuva oppiminen

 

Työelämä on ollut viime vuosina kovassa muutoksessa koronan, teknologisen kehityksen ja digiloikan ansiosta. Vaikka muutos on huimaa, niin siitä huolimatta työelämässä tarvitaan edelleen perinteisiä taitoja, kuten hyviä yhteistyö-, vuorovaikutus- ja työyhteisötaitoja sekä ongelmanratkaisutaitoja, asennekin pitää olla kohdallaan. Ja omasta jaksamisestakin on muistettava pitää huolta. Kuitenkin yksi tärkeimmistä taidoista on oppiminen, kuten ennenkin. Työntekijöiltä odotetaan jatkuvaa ajan hermolla olemista ja oppimisen halua, jotta kykenemme suoriutumaan työelämän alati muuttuvista tilanteista nopeasti, joustavasti ja tehokkaasti.

Mikä on kansalaisopistojen rooli jatkuvan oppimisen edistäjänä? Jatkuvalla oppimisella tarkoitetaan elämän ja työuran eri vaiheissa tapahtuvaa osaamisen uudistamista ja kehittymistä. Työ ja elämä menevät limittäin. Kansalaisopistot ovat vahvistaneet kuntalaisten osaamista koko historiansa ajan. Viime vuosina on herätty keskustelemaan kansalaisopistojen tuottamasta osaamisesta ja sen positiivisesta merkityksestä myös työelämässä vaadittavan osaamisen tuottajana.

Järvenpään Opiston tärkein tehtävä kaupunkiorganisaatiossa on kaupunkilaisten hyvinvoinnin vahvistaminen. Siihen liittyy toisaalta se, että tarjoamme työssäkäyville mahdollisuuksia työkyvyn ylläpitoon, mutta toisaalta myös se, miten voimme olla mukana etsimässä niitä kaupunkilaisia, jotka hyötyisivät eniten opiston tarjonnasta. On totta, että monet opistot ovat ”keskivertoihmisten ja hyväosaisten opistoja”, kuten 10.6.2022 pidetyssä Kansalaisopistopäivässä todettiin. Siihen on helppo yhtyä, koska myös Järvenpään Opiston tilastotiedot kurssilaisten koulutustasosta ja sen hetkisestä elämäntilanteesta sen kertovat. Uskon vakaasti siihen, että yhteiskunnallisesti paras vaikuttavuus kansalaisopiston toiminnassa saadaan, kun pystymme panostamaan heikommassa asemassa olevien hyvinvointiin. Kuinka löytää ja houkutella heidät mukaan? Siinäpä haastetta kerrakseen!

Uskon myös, että kansalaisopistot näyttäytyvät edelleen suuren yleisön silmissä perinteisen harrastustoiminnan tuottajana, joka ei pidä itsestään ääntä. Ehkä nyt on syytä miettiä kansalaisopistokenttää myös markkinoinnin näkökulmasta ja kuinka viestimme itsestämme tunnustettuna ja laadukkaana osaamisen vahvistajana sekä hyvinvoinnin edistäjänä.

 

Mika Hagelin

rehtori