Matkapäiväkirja Elokuvakerhon retkeltä Sodankylän Elokuvajuhlille osa 1
Näkymä Ison teltan jonoon. Kuva: Timo Kurki |
Keskiviikko 12.6.
Kello on 8.09, kun bussi starttaa matkaan Järvenpään rautatieasemalta. Koko sakki on kasassa (muutamia matkan varrelta noukittavia lukuunottamatta) ja pääsemme lähtemään aikataulussa. Uskomatonta - koko kevään valmisteltu matka on vihdoin alkamassa! Jännitystä on riittänyt viime metreille. Kotona lapselta napattu kesäflunssa pelotteli vielä maanantai-iltana vilunväristyksillä ja siitä on jäljellä selkeät merkit puheäänessä, joka muistuttaa vielä ikävästi harakan raakuntaa. Onneksi kollega Sanna hoitaa puheenvuoroja tarpeen mukaan.
Lounasbreikki Viitasaarella. Kuva: Henna Nordman. |
Matka kohti pohjoista etenee: Jyväskylä, lounas Viitasaarella, viimeisetkin matkalaiset mukaan Oulusta...Sanna on järjestänyt matkalle käsille hyödyllistä tekemistä - käsityönope kun on - ja pitkin bussia virkataan Chaplin-pussukoita leffalippujen säilytystä varten. Mikäpä sen sopivampaa Elokuvakerhon 50 v. juhlamatkalla kohti yöttömän yön elokuvajuhlia.
Valmiit Chaplin-kassit ikuistettuna paluumatkalla. |
Ehdimme juuri ja juuri bongata ensimmäiset porot ennen saapumista majapaikkaamme Luostolle hieman ennen klo 23. Porukka jakautuu kolmeen suureen hirsimökkiin ja valmistaudumme lataamaan akkuja tulevia päiviä ja öitä varten. Aurinko porottaa!
Torstai 13.6.
Ensimmäinen festaripäivä on koittanut! Olen kaikeksi onneksi saanut ääntäni takaisin ja pystyn jo paremmin kertoilemaan päivän ohjelmasta matkalla Luostolta Sodankylään. Kitisen koululle saavuttuamme noudamme seurueen lippupaketit ja alkaa virallisen tarkka lippujen jako. Onneksi opiston talous- ja hallintosihteeri Merja on mukana valvomassa, että kaikki menee varmasti oikein!
Lippupaketteja jakamassa. Kuva: Katarina McAlester. |
Hässäkästä selvitään ja kaikki saavat kataloginsa ja lippunsa (viisi Timo Malmin “varmaa valintaa” ja viisi omaa vapaavalintaista) pakattuna Järvenpään Opiston elokuvakerho -teemakassiin. Kätevä kangaskassi toimii tunnistusapuna myös oman porukkamme kesken.
Järvenpään Elokuvakerhon matkaseurue yhteiskuvassa lippujen jakamisen jälkeen. |
Riennämme seuraamaan ensimmäistä aamukeskustelua. Timo Malmi haastattelee ranskalaista auteurohjaajaa Arnaud Desplechiniä. Keskustelussa ohjaajan inhimillinen suhtautuminen niin aiheitaan kuin näyttelijöitäänkin kohtaan huokuu esille. Moni jää keskustelun jälkeen katsomaan ohjaajan elokuvan Oh mercy!, joka kuvaa kurjistuneen ranskalaisen teollisuuskaupungin raadollista todellisuutta faktaa ja fiktiota sekoitellen.
Ohjaaja Arnaud Desplechin aamukeskustelussa. |
Ensimmäisen festaripäivän aikana pääsemme katsomaan elokuvaa myös Sodankylän tunnelmallisessa Lapinsuu-elokuvateatterissa. Saksalaisen Nora Fingscheidtin System Crasher ravistelee sellaisella voimalla, että kokemuksesta jää varmasti muistijälki kaikkien matkalaisten mieliin. Tarina nuoresta, agressiivisuuteensa hukkuvasta pikkutytöstä, jota kukaan ei yrityksistä huolimatta kykene auttamaan, on kerrottu riipaisevasti mutta syyllistämättä. Tekijän haastattelu elokuvan jälkeen avaa taustoja ja antaa myös toiveikasta näkökulmaa elokuvan loppuratkaisuun.
Elokuvateatteri Lapinsuu. Kuva: Eeva Pöyliö. |
Vielä on yksi elokuva torstaipäivässä jäljellä. Alfred Hitchcockin klassikko Nainen katoaa esitetään Isossa teltassa amerikkalaisen elokuvan monitoimimiehen Kent Jonesin esittelemänä. Hulvaton junaelokuva, trilleri ja katoamismysteeri tuntuu kepeältä päivän aiemman ohjelman jälkeen. Elokuvan jälkeen pää onkin ladattu niin täyteen ajatuksia, ettei oikein tiedä, mistä päästä lähtisi kerimään. Onneksi matkan ohjelmassa on myös aikaa yhteiselle keskustelulle ja kokemusten jakamiselle. Elokuvajuhlat ovat osoittaneet Elokuvakerholle oman rauhallisen tilan koulun pihan pikkuteltasta kokoontumista varten. Pikkuteltassa meidät toivottaa tervetulleeksi elokuvajuhlien tuotantopäällikkö mukanaan arvoituksellinen kirjekuori. Riemu repeää, kun saamme kuulla sen sisältävän kaikille liput lauantai-illan säestettyyn mykkäelokuvanäytökseen.
Ensimmäinen festaripäivä on ollut todellinen leffamaraton ja porukka vaikuttaa väsyneeltä mutta onnelliselta. Virtaa riittää siitäkin huolimatta vielä antoisaan keskusteluun päivän elokuvista, ja rientääpä joku keskustelun jälkeenkin vielä yönäytökseen.
Kirjoittanut Liisa Pöllänen, taideaineiden suunnittelijaopettaja, retken vetäjä
Kommentit
Lähetä kommentti