Järvenpään Opisto 75 v - Yhteistyötä moneen suuntaan

                                                                

Riitta Kallio

Sain työskennellä Järvenpään Opistossa tiedotus- ja opintosihteerinä vuosina 1995-2013. Nuo vuodet olivat vauhdikkaita, työteliäitä ja hauskoja. Meillä oli intoa ja mahdollisuuksia luoda monenlaista uutta opistotyöhön, vanhoja hyviä perinteitä unohtamatta.

Rehtori Raimo Reinikaisen aikana Järvenpään työväenopisto kasvoi vauhdilla. Sama innostus uusien toimintatapojen ja kurssitarjonnan monipuolistamiseen jatkui Anneli Heikkilän toimiessa rehtorina.

Laaja, useamman vuoden kestänyt, kehittämishanke toteutettiin seitsemän opiston voimin. Valtion tukemassa Laatuopistot-hankkeessa olivat mukana Järvenpään lisäksi Forssan, Hämeenlinnan, Mäntsälän, Parkanon, Porvoon ja Valkeakosken opistot. Tässä hankkeessa tarkastelimme toimintatapojamme monelta kantilta. Vertailimme niitä keskenämme. Näin saimme uusia ideoita ja niiden myötä sysäyksen suunnitella toimintaamme entistä paremmin. Tapasimme kollegoitamme vuorotellen eri opistoissa. Sen jälkeen yhteistyö tutun henkilön kanssa oli entistä sujuvampaa. Opimme toisiltamme monia hyviä käytäntöjä. Niiden myötä pystyimme vastaamaan paremmin opiskelijoidemme tarpeisiin.

Keski-Uudenmaan opistojen yhteistyö oli vilkasta ja monipuolista. Näin oli erityisesti Tuusulan ja Keravan opistojen kanssa. Olihan toiminta-alueemmekin osittain päällekkäinen. Ainakin kerran järjestimme jopa yhdessä avoimen yliopiston kurssin. Näin saimme paremmin markkinoitua kurssia laajemmalle joukolle.

Jamppa-projekti toteutettiin 1990-luvun lopulla. Jamppaa haluttiin tukea ja sinne pyrittiin saamaan enemmän opiston toimintaa. Järjestimme muutamia tilaisuuksia, joiden aikana kyselimme jamppalaisten toiveita opiston kursseiksi. Sen jälkeen alueen kouluille saatiin toteutettua joitakin kursseja lisää. Tulokset olisivat tosin voineet olla paremmatkin.

Avoimen yliopiston eri tasoisia kursseja oli laajasti tarjolla. Järvenpään Opisto kutsui vuosittain Helsingin,Tampereen ja Turun avoimen yliopiston edustajat kertomaan tarjolla olevista opinnoista Keski-Uudenmaan opistoille. Nämä ns. Pyöreän pöydän tapaamiset tarjosivat mainion väylän esittää toiveita myös suoraan yliopistoväelle. Kerran Helsingin yliopisto suositteli meille hevoskurssia. Monet uskoivat, että Järvenpään tiiviissä kaupungissa ei hevoskurssi toteutuisi. No, se kurssi täyttyi nopeasti innokkaista hevosten hoitajista ja ratsastuksen harrastajista.

Tiedotus ja markkinointi nähtiin opistossa ns. kriittiseksi menestystekijäksi. Monissa palavereissa etsittiin parhaita tapoja kertoa tarjolla olevista opinnoista. Tuohon aikaan sosiaalinen media ei ollut vielä käytössä, joten täytyi käyttää muita keinoja. Painettu, joka kotiin jaettu esite, oli tärkein väline. Lisäksi välitimme ahkerasti tietoa paikallislehdissä ja alueradiossa. Esittelimme kurssejamme erilaisissa tapahtumissa, messuilla, toreilla ja jopa kauppakeskuksissa. Täytyy myöntää, että se oli raskasta ja koko henkilöstöä työllistävää touhua. Oli se sen arvoista, koska vain vähän kursseja jouduttiin perumaan.

Edellä mainituista asioista on mielessäni hienot muistot. Talouden kireys, kiire ja epäonnistumiset ovat jääneet taka-alalle. Vapaa sivistystyö tuntui ja tuntuu vieläkin niin tärkeältä.

 

Riitta Kallio

eläkeläinen