Kirjallisuuspiirissä ajatus lentää

Järvenpään opiston kirjallisuuspiiri on jo vuosia kokoontunut kirjaston Tyyni Tuulio -salissa jakamaan mielipiteitä, lukukokemuksia ja ajatuksia. Keskustelut rönsyilevät käsiteltävästä teoksesta maailmanmenoon ennen ja nyt, meillä ja muualla.

Myös luetut kirjat edustavat monia maailmoja: satoja vuosia vanhoista, kuten Jonathan Swiftin Gulliverin matkat, nykykirjallisuuden parhaimmistoon – keväisin on ollut tapana käsitellä uusinta Finlandia-palkinnon voittajaa – kotimaisista klassikoista, kuten vaikkapa Minna Canthin Papin perhe tai Aino Kallaksen Sudenmorsian, maailmankirjallisuuden mielenkiintoisiin uutuuksiin niin Afrikan mantereelta (esim. Petina Gappah, Chimamanda Ngozi Adichie) kuin Aasiasta ja Amerikoistakin.

Pääasiassa ohjelma koostuu kaunokirjallisuudesta; paitsi romaaneista, myös novelleista (esim. Pilkun paikka, brasilialaisia jalkapallotarinoita) ja runoista (mm. Edgar Lee Mastersin Spoon River antologia tai Kirsi Kunnaksen Valoa kaikki kätketty), mutta onpa joukkoon mahtunut jokin tietoteoskin.

Miksi kirjoista sitten kannattaa kokoontua puhumaan?

Ehkä suurin syy on se, että siinä tulee ikään kuin lukeneeksi saman kirjan moneen kertaan: jokainen ihminen kun lukee omista lähtökohdistaan, oman kokemuspiirinsä ehdoilla, ja siten jokainen saa kirjoista irti eri asioita. Kun näitä asioita sitten jaetaan ja pohditaan ääneen, aukeaa teos kaikille mukanaolijoille eri näkökulmista, uusista kuvakulmista. Tämä laventaa ja syventää jokaisen omaa lukukokemusta.

Lukeminen rikastuttaa, kirjoista puhuminen rikastuttaa moninkertaisesti!

 

                                                        Teksti          Opiston kirjallisuuspiirin opettaja Sari Pauloma