Opettajaesittely: Ritva Rojo

Hannen kurssivalinnat

Opiston kurssiohjelma on karkkikauppa, kaikkea ihanaa tarjolla, mutta vain pikkuisen pussillisen voi saada itselleen. Kun ensimmäisen kerran luin kurssilistaa ( https://www.opistopalvelut.fi/jarvenpaa/index.asp ) läpi, tekisi mieli lopettaa tämä iltatyö ja alkaa harrastaa päätoimisesti. Parin lukukerran jälkeen vähän rauhoituin, ja päätin valita noin viisi kurssia.

1. Haluan puutarhan suunnittelukurssille (9224). Kukkamaani näkyy kuvassa, ei ole aivan maailman hienoin. Pari vähään tyytyvää tulppaania nousee ystävällisesti vuosi toisensa jälkeen mullasta, muut perennat (perenna tietääkseni tarkoittaa monivuotista kukkaa) häippäsevät ennen seuraavaa kasvukautta. Voi olla että tämä on kohtaloni, mutta voi olla että tähän on ratkaisu. Olisikohan se oma ruusutarha, uskaltaisiko sellaista edes toivoa, menisinköhän kurssille 9227.

2. Pilates, mummojen päiväpilates on selvä juttu, sinne haluan. Olin siellä jo viime talven. Keskiviikosta seuraavan viikon tiistaihin selkä pysyi kunnossa pilatestunnin ansiosta. Keskiviikkona rankaa taas väännellään ja käännellään ja seuraava viikko sujuu sutjakkaasti, vaikka tapanani on unohtua tietokoneen ääreen välillä tuntikausiksi pää kenossa ja selkä lysyssä. Voisin ryhtyä pilatesmatkasaarnaajaksi, kiertää vaikka ovelta ovelle kertomassa pilateksen ilosanomaa, olen täydellisen vakuuttunut sen ylivertaisuudesta liikunta- ja selänhoitomuotona. Ilmoittautuminen alkaa vasta 11.8. silloin pitää olla valppaana (kurssi 8086, Ikääntyneiden pilates alkeet)

3. Piirustustaitoa tällainen kuvisopettaja voisi pitää yllä elävän mallin piirustustunneilla (6114). Toisaalta stressaannun aika paljon piirtäessäni. Harmittaa karmeesti kun en osaa, vaikka ennen osasin. Piirtämistaito ei pysy harjoittelematta. Ei osaa kun ei harjoittele ja ei harjoittele kun osaa, mikä hölmö kierre. Silti valitsen taideaineista kurssikseni rakukeramiikan (6228, 6226 tai 6229). Savenmuotoilu on hauskaa ja terapeuttista ja ellei se ei mene ihan nappiinsa, niin rakulasituksilla voi lopputulosta parannella vielä lasituspoltossa. Rakun poltto ulkona savuineen ja yllätyksineen on elämyksellistä, jännittävää ja hurmaavaan. Se kannattaa kokea.

4. Kun oppii uuden kielen oppii paljon muutakin, kuten uuden tavan ajatella ihan arkisia asioita. Kieliopista pidän mutta sanat eivät jää minun päähäni millään, joten kielistä valitsen C-ohjelmoitikielen (9050), vaikka siihen liittyvä tapa ajatella onkin melkoisen suoraviivainen ja looginen verrattuna elävien ihmisten puhumiin kieliin. Ohjelmointia on uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa kaikille luokka-asteille, joten kaipa kuvisopettajankin on hyvä osata sitä. Nettikurssille ehtii iltatyöläinenkin!

5. Kun miettii mitä harrastaisi, joutuu miettimään monenlaisia asioita.  Kuinka paljon voi harrastaa, paljonko siihen voi laittaa rahaa ja aikaa, ja mistä se aika on pois. Pitääkö harrastuksesta olla hyötyä vai iloa, pitääkö sen tuoda fyysistä kuntoa tai konkreettisia taitoja vai riittääkö hyvä mieli. Harrastus piristää ja kehittää mutta toisaalta kotona puuhailukin on hauskaa ja sanomalehteä lukiessakin oppii, eikä ole sidottu tiettyyn aikaan ja paikkaan. Kursseilla tapaa ihmisiä, joita kiinnostavat samantapaiset asiat. Pitäisikö siis valita harrastus, oppii tuntemaan ihmisiä vähän syvällisemmin kuten vaikkapa kirjoittajapiiri, vai riittääkö että on uusia kivoja moikattavia. Ehkä pitäisi valita jotain mistä en vielä tiedä pitäväni, antaa mahdollisuus uudelle, ja samalla tutustua ihmisiin, jotka eivät olekaan samaa kategoriaa kuin ne, jota jo tunnen.

Jätän viidennen valinnan tekemisen elokuun alkuun, jolloin opaslehtinen jaetaan koteihin. Otan sen kurssin, joka tulee vasemman peukalon kohdalle kun avaan opaskirjan ylösalaisin silmät kiinni. Kokeilen harrastusta, jota en olisi valinnut, annan sille mahdollisuuden. Opiston kaikki kurssit ovat laadukkaita, hyviä lajissaan, joten en joudu huonolle kurssille. Yllätysvalintakurssillani saan tietoja ja taitoja, joita en aikonut etsiä tai joita suljin ulkopuolelle oman maailmani ja minäkuvani. Opinkohan jotain uutta itsestäni? Aloin jo toivoa että peukalon kohdalla ei tule mitään tuttua ja turvallista. Aion uskaltaa.

Hanne Lindström
Taiteen perusopetuksen suunnittelijaopettaja