Järvenpään Opisto 75 vuotta - Oppia ikä kaikki

                                                                    

Merja Lehtosen opistomuistoja 

Aikaisemmin kansalais- ja työväenpistoissa eivät lapset saaneet opiskella, vaan ikäraja oli tiukasti 16 vuotta. Sen tähden Louhelan tanhuryhmäläisenä minutkin kirjattiin Järvenpään työväenopistolaiseksi vasta sen lukuvuoden alussa, kun täytin 16. Nykyään ei ikärajaa enää ole, vaan opintien ja kurssiharrastuksen voi aloittaa heti syntymän jälkeen. Alussa opistoissa kurssit olivatkin tarkoitettu lisäämään taitoja ja tietoja työelämää ja kotitalouden hoitoa varten. Vuosien saatossa kurssilajitelma on laajentunut huomattavasti ja muuttunut vastaamaan nykypäivän tarpeita ja tutustuttamaan opiskelijoita uusiin aineisiin.

Järvenpään Opisto on perustettu v. 1947 Tuusulassa Tuusulan kansalaisopistona, jonka keskuspaikka sijoitettiin Järvenpäähän. Sunnuntaina tammikuun 19. päivänä pidettiin juhlalliset avajaiset ja toiminta alkoi heti maanantaina. Järvenpään itsenäistyttyä opiston nimi muutettiin Järvenpään työväenopistoksi (perustettujen kansalais- ja työväenpistojen nimi valittiin yleensä kuntamuodon maaseutu/kaupunki tai kunnan poliittisen voimasuhteen perusteella), mutta opetusta jatkettiin Hyrylässä ja Kellokoskella, kunnes Tuusula perusti oman opiston.

Pisimmän uran rehtorina on tehnyt Raimo Raevuori (1949 -1984), jonka aikana opistoa luotiin varsin vaatimattomin voimavaroin. Hän oli aluksi ainoa kuukausipalkkainen työntekijä ja opiston kanslia sijaitsi hänen kotonaan ja autonsa takakontissa. Vanhoja valokuvia selaillessa hänen aikanaan näkyvin ryhmä oli varmaankin kirjallisuuspiiri, jonka vieraana kävivät ”kaikki” tärkeimmät kirjailijat, joille vierailu oli kunnia-asia. Samaa voi tällä hetkellä sanoa elokuvakerhosta (perustettu v. 1968), monet kymmenet tekijävieraat vuosien varrelta ovat kotimaisen elokuvan ”kaikki”.

Aikanaan saatiin ensin opistolle kanslisti ja sitten ensimmäinen päätoiminen opettaja (kielten opettaja Airi Hramoff). 1980-90-luvuilla tapahtui nopea kasvukausi ja opiston tuntimäärä lisääntyi huomattavasti. Saatiin kurssisihteeri, apulaisrehtori, taideaineiden ja taitoaineiden opettajat. Tuntiopettajiakin oli lukuvuodessa useita kymmeniä. Raimo Reinikaisen (1984 - 1996) rehtoriaikana alkoivat avoimen yliopiston opetus ja erilaiset hankkeet. Nykypäivänähän hanketyön merkitys on erittäin suuri opistojen toiminnassa. Reinikaisen aikana opiston apunimenä oli käytössä Järvenpään aikuiskasvatuskeskus.

Rehtoreina on edellä mainittujen lisäksi toimineet Matti Kaleva, Anneli Heikkilä, Antti Kurhinen, Anni Ukskoski, Kristiina Lappi, Kyllikki Rantakaulio, Merja Sillanpää ja Mika Hagelin.

Monet muistavat vielä kuinka 5 markan lukukausimaksulla saattoi opiskella useammalla kurssilla. Sitten hinnat muuttuivat kurssikohtaisiksi, mikä tietysti opiskelijalle on kalliimpaa, mutta se poisti ”turhat” ilmoittautumiset. Muistan hyvin, kun syksyn ilmoittautumiset alkoivat, jo pari tuntia ennen ovien avautumista jono alkoi muodostua Keskuskoulun lipan alle. Jonon loppupää kääntyi välillä Yhteiskoululle päin ja välillä Sipoontielle päin. Haluttiin varmistaa pääsy halutulle kurssille. Sisällä ensin käytiin ilmoittautumassa eli antamassa täytetty ilmoittautumislomake vastaanottajalle, joita oli koulun ruokalassa ja juhlasalissa aineryhmittäin. Sitten jonotettiin maksamaan käytävän päässä oleville kassoille. Maksu tapahtui käteisellä ja kuitti kirjoitettiin käsin. Myöhemmin tuli mahdollisuus maksaa myös pankkikortilla. 2000-luvulla alkoi netti-ilmoittautuminen ja kurssimaksulaskut lähettiin kotiin.  

Ilmoittautumisjonossa saatettiin lukea tai virkata, mutta varsinkin jutella muiden jonottajien kanssa. Se onkin opistotoiminnan suola. Kursseille tullaan oppimaan ja harrastamaan, mutta myös tapaamaan kasvokkain samasta asiasta kiinnostuneita, joiden kanssa opitaan yhdessä, saadaan vertaistukea ja vaihdetaan kuulumisia, saatetaan kahvitellakin. Korona-aikana opetusta alettiin järjestää etänä ja verkossa, minkä etuna on paikkaan sitomaton opetus, joten osallistua voi vaikka toisella puolen Suomea sijaitsevan opiston erikoiskurssille.

Monelle opiston kurssi on ainoa harrastus ja saattaa olla ainoa syy lähteä liikkeelle. Toivottavasti päättäjät ymmärtävät tämän syrjäytymistä ehkäisevän ja mielen- ja kehonterveyttä ylläpitävän toiminnan tärkeyden rahoituspäätöksiä tehdessään ja näin osoittavansa arvostuksensa opiston työlle. Mietin usein, kun klo 18:n ryhmät poistuvat koululta ja klo 19.30:n ryhmät astuvat sisään, että missä kaikki nämä tuhannet (parhaimmillaan n. 15.000 kurssilaista/vuosi) ihmiset olisivat, jos he eivät olisi kursseilla, joita on tässä opistossa järjestetty jo 75 vuotta. Toiminta on ollut siis valmiina jo Järvenpään itsenäistyessä.

 

Merja Lehtonen

opiskelija vuodesta 1969

tuntityöläinen, vs. apulaiskanslisti, opistosihteeri, talous- ja hallintosihteeri 1993 – 2020

 

 

Kuvan palaverissa oltiin suunnittelemassa Järvenpään Opiston 60-vuotisjulkaisua Oppia elämään ja ammattiin, jonka päätoimittajana toimi Merja Jattu-Wahlström. Vasemmalla Riitta Kallio ja oikealla Merja Lehtonen. Kuvan otti Merja Jattu-Wahlström.