Leffakerhon vieraana Reetta Huhtanen


Syksyn 2019 ensimmäisenä tekijävieraana opiston leffakerhossa kävi Aatos ja Amine (2019) -elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Reetta Huhtanen.

Monia palkintoja saanut elokuva tapahtuu Brysselin monikulttuurisessa Molenbeekin kaupunginosassa, jossa kaikesta kiinnostunut Aatos (ohjaajan siskonpoika) filosofoi parhaiden ystäviensä Aminen ja Flon kanssa mm. eri uskonnoista ja jumalista. Huhtanen lähti tutkimaan ensin tätä jumala-aihetta, mutta joka Brysselin terroritapahtumien myötä laajeni ja samalla kysymykset syvenivät.

Elokuva on lasten näkökulmasta ja miten ympäristönsä tapahtumat vaikuttavat heidän arkeensa ja leikkeihinsä. Aikuiset ovat elokuvassa vain taustalla. Toki vanhemmat olivat kuvauksissa mukana. Lapsia ei johdateltu ja he käyttäytyivät luonnollisesti, koska he tiesivät, ettei ohjaaja osaa ranskaa. Vain pieniä impulsseja annettiin kuvausajan ollessa rajallinen. Kuvausmateriaalia kertyi 60 tuntia, joista elokuvaan on kerätty näitä jumalapuheita.

Kuvausaikana Molenbeekissa oli runsaasti sotilaita aseineen (pyssyjen piiput lasten silmien tasolla). Kuvausryhmä pääsi myös perheiden koteihin. Tämän luottamuksen herättämisessä auttoi kuvaajan sisko eli Aatoksen äiti. Aatos on asunut 2-vuotiaasta asti seudulla ja elokuvan hellyttävässä lopussa Aatos ja Amine joutuivat eroamaan Aatoksen muuttaessa Suomeen.

Aatos asuu nyt Helsingissä ja käy Steiner-koulua ja haaveilee insinöörin urasta. Viime maaliskuussa ensi-illassa kaikki kolme lasta olivat paikalla ja tapasivat toisensa. Aatos ja Amine ovat pitäneet edelleen yhteyttä WhatsAppilla.

Katsojien ihmetellessä lasten hämmästyttävää filosofista keskustelua saatiin tietää, että Belgiassa Steiner-koulu alkaa 6-vuotiaana, ja he saivat pitää esitelmän itseään kiinnostavasta aiheesta, vaikkapa kreikkalaisten jumaltarustosta.

Reetta Huhtasen vuosi on ollut kiireinen. Elokuva on kierroksella n. 50 festivaalilla ja nyt on palautuminen arkeen, uudet hankkeet ovat vielä salaisia. Yleisökysymykseen elokuvan vastaanotosta eri maissa ohjaaja kertoi, että mm. Irakissa oli hyvä vastaanotto ja entisen Jugoslavian alueella yleisö löysi verrokkeja omaan elämäänsä sodan keskellä olevista lapsista ja eri etnisten ja uskontoryhmien yhteiselämästä. Hänelle itselle on tärkeää elokuvanteossa, että yhteiskunnallinen tausta on mukana.

Leffakerhon vetäjän Timo Malmin perinteiseen kysymykseen autionsaaren elokuvasta Reetta Huhtanen valitsisi dokumenteista Bombay Beachin, jonka hän on katsonut monta kertaa ja josta hän vaikuttui jo opiskeluaikanaan. Fiktioelokuvista hän mainitsi System Crasherin, jossa lainataan dokumentaarista kuvaustapaa. (Ja jonka myös leffakerholaiset valitsivat Sodankylän festivaalimatkan Timon ennakolta valitsemista elokuvista parhaimmaksi.)
                                                                                                             
                                                                                                                  Teksti Merja Lehtonen





Kommentit

Suositut tekstit