Seitsemän vuosikymmentä kielten opiskelua
Kielten opiskelua kielistudiossa 1977. |
”Vieraan kielen
’hallitsemisesta’ voivat perin harvat puhua, mutta hyvä olisi, jos
mahdollisimman moni meidänkin maassamme oppisi edes auttavasti puhumaan,
lukemaan ja ehkä kirjoittamaan muitakin kieliä kuin omaansa.”
- - Tyyni Tuulio, Järvenpään työväenopisto 25 vuotta
1947-1972
Vieraat kielet ovat olleet osa Järvenpään opiston ohjelmaa opiston
perustamisesta lähtien. Alkuvuosina opetettiin englantia, ruotsia, ranskaa,
saksaa sekä venäjää, ja vuonna 1972 alkanutta espanjaa. Nykypäivänä opiston
ohjelmaan kuuluu yli kymmenen kieltä, mukana esimerkiksi italia, japani, unkari
sekä viittomakieli.
Pitkäaikainen kielten tuntiopettaja Eine Laaksonen
työskenteli opistossa vuosina 1976-2012. Hän opetti englantia sekä myöhemmin
saksaa, ja opiskeli itsekin lähes kymmenen vuoden ajan venäjää opiston
kursseilla. Laaksonen päätyi opistoon töihin, sillä hänen ystävänsä isä oli
työväenopiston rehtori ja suositteli vastavalmistuneelle ”nousevalle alalle”
eli aikuiskoulutukseen hakeutumista. Alkuvuosina opetus oli pääasiallisesti
englannin kielen alkeiden opetusta, sillä 1970-luvulla englantia ei juurikaan
kouluissa oltu opetettu, mutta vuosien varrella hän pääsi opettamaan jo
pitkällekin edenneitä oppilaita.
Opetusmetodit ovat vuosikymmenten varrella muuttuneet ja
kehittyneet opiskelijalähtöisemmiksi. Mukavimpana mieleen ovat jääneet kurssit,
joihin Laaksonen itse laati opetusmateriaalit sekä antoi opiskelijoille tilaa
tuoda opetukseen omia teemojaan harrastusten ja mielenkiinnon kohteiden kautta.
Teemoista keskusteltiin englanniksi sekä etsittiin yhdessä niihin kuuluvaa
sanastoa.
Ruotsinopettaja Tuula Kuivasmäki työskenteli tuntiopettajana
1980-luvulta 2010-luvulle. Itselleen sydämen asiana hän piti suggestopedistä
opetusmetodia hyödyntäviä kursseja. Suggestopedisillä kielikursseilla kukin
oppilas omaksuu roolin: nimen sekä asuinpaikan, jota he kehittävät kurssin
aikana. Omaa nimeä ei paljasteta, eikä hankalissa paikoissa vaihdeta suomen
kieleen, vaan oppilaat johdatetaan erilaisiin keskusteluihin ja tilanteisiin
ruotsinkielellä. Tarkoituksena on oppia rohkeasti puhumaan vierasta kieltä sekä
keksimään kiertoilmaisuja hankalille asioille. Ne oppilaat, joiden kielitaito
ei ollut yhtä vahva kuin muilla, pysyivät menossa mukana muiden oppilaiden
tukemana.
Laaksosen ja Kuivasmäen mukaan kielen opettaminen aikuisille
on mukavaa sen vuoksi, että oppilaat ovat motivoituneita ja heidän kanssaan oli
ilo työskennellä. Aikuisten opettaminen ei vaadi kurinpitoa, ja heidän kanssaan
voi keskustella myös muista aiheista kuin oppiaineesta. Joskus haasteita on
tuonut opiskelijaryhmien vaihteleva osaamistaso. Vaikka tuntiopettajan työ on
joskus yksinäistä puurtamista, on se myös itsenäistä, ja tarjonnut mahdollisuuksia
kehittyä, kokeilla rajojaan sekä hyödyntää omia vahvuuksiaan. Iloisia hetkiä
uralla ovat olleet yhteiset tapahtumat kuten kielikarnevaalit sekä teemaviikot,
joilla oppilaat harjoittelivat eri kieliin ja kulttuureihin liittyviä pelejä,
leikkejä, lauluja tai muita esityksiä.
Kommentit
Lähetä kommentti