Kissanhäntä pöydälle

Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen on tutkinut kansalais- ja työväenopistojen merkitystä kunnan ja kuntalaisuuden näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan kursseille osallistuminen tuottaa suurimmalle osalle vastaajista merkittäviä laajempia hyötyjä, kuten hyvinvointia, itseluottamusta, uutta arkeen tai työhön liittyvää osaamista sekä ystävyyssuhteita. Noin puolet aikuisopiskelijoista tunnistaa lisäksi erilaisia taloudellisia vaikutuksia, joita kursseille osallistuminen on tuottanut joko heille itselleen tai yhteiskunnalle. Tulokset viittaavat siihen, että kansalais- ja työväenopistojen merkitys kunnissa on suuri, sillä ne vahvistavat kunnan ja kuntalaisten sosiaalisen pääoman lisäksi osaamispääomaa, identiteettipääomaa ja terveyspääomaa.

Järvenpään Opisto on nyt 71-vuotias. Se on tarjonnut aikojen saatossa kaupunkilaisille monenlaisia harrastus- ja osaamisen kehittämiseen liittyviä kursseja. Opistot yleensäkin ovat tähän saakka palvelleet erityisesti yksilöitä, mutta on tärkeätä pysähtyä miettimään merkitystä myös kaupunki- ja aluekehityksen kannalta. Kaupunkistrategian näkökulmasta Opiston tehtävänä on tuottaa kaikille kaupunkilaisille edullisia ja matalan kynnyksen harrastus- ja opintopalveluja ikään ja sukupuoleen katsomatta. Mutta voisiko kansalaisopiston rooli olla tulevaisuudessa vahvempi strategian toteuttamisessa kuin vain harrastus- ja opintopalvelujen tuottajana? Voisiko kansalaisopistoa hyödyntää enemmän resurssina, joka tukee kaupungin yhteisten tavoitteiden saavuttamista? Esimerkiksi tukea työllistymistä, auttaa eri tavoin ihmisiä löytämään oman polun ammattiin tai muuhun tavoitteelliseen toimintaan, tarjota toisen asteen opiskelijoille valinnaisia opintoja yksilöllisten opintopolkujen tueksi? Edellä muutamia mainitakseni.

Tulevaisuudessa iso osa kaupungin tuottamista sosiaali- ja terveysalan palveluista siirtyy maakuntahallinnon järjestettäväksi. Kääntäessämme katsetta tulevan maakuntauudistuksen tasolle, niin kunnallisena toimijana kansalaisopisto voisi ehkä tarjota ratkaisun joidenkin palvelujen järjestämisessä kuntatasolla, jos se katsotaan tarpeelliseksi. Se ei myöskään saa aiheuttaa tarpeetonta päällekkäistä toimintaa muiden vastaavien palvelujen kanssa.

Kansalaisopistotoiminnassa korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus (laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632). Vuonna 2017 noin 6000 järvenpääläistä (14%) osallistui Järvenpään Opiston kursseille. Se on hieno saavutus ja osoittaa sen, että Järvenpään Opiston kurssitarjonta on monipuolista, sisällöltään vastaa opiskelijoiden tarpeisiin ja kurssit ovat hyvin saavutettavissa niin ajan kuin paikankin suhteen.  Kuten tutkimustuloksissakin viitataan kansalaisopistojen tuottamiin positiivisiin hyötyihin, Järvenpään Opistoakaan ei voida unohtaa, kun puhutaan hyvästä elämästä Järvenpäässä, kulttuurin tekijöiden ja kokijoiden kaupungista tai kaupunkiyhteisöstä. Edellä lueteltujen asioiden lisäksi Järvenpään Opisto on resurssiviisas ja tekee tulevaisuudessakin kovasti töitä digitalisaation, yrittäjyyden ja uudistuvan työn puolesta.

Olemme Järvenpään Opistossa jännän äärellä. Maailma muuttuu ympärillä, mutta niin teemme mekin.

 

Mika Hagelin

Järvenpään Opisto